#kolumni
Miten ostaisin sähköni?
Sähkökaupassa mikään ei ole enää niin kuin ennen. Vielä pari vuotta sitten – energiakriisin kynnyksellä – sähköä ostettiin kolmella eri tavalla: määräaikaisella kiinteähintaisella sopimuksella, pörssisähkösopimuksella tai toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella. Suurin osa sukankuluttajista valitsi määräaikaisen sopimuksen.
Muisti on lyhyt
Erilaisten kampanjoiden elinikä on lyhyt. Alkuinnostuksen jälkeen into haihtuu ja ihmisten tekemiset palaavat kuin varkain vanhoihin uomiinsa. Tilastojen perusteella kampanjat jaksavat kantaa yleensä vain muutamia kuukausia. Pysyvästi käyttäytyminen muuttuu harvoin. Viime syksynä käynnistetty Astetta alemmaksi -kampanja jaksoi pyristellä kuitenkin poikkeuksellisen pitkään: lähes seitsemän kuukautta.
Vihreä pelastus
Energiakriisi mylläsi elämän. Kaikenlainen energia kallistui, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Sähkön, maakaasun, kivihiilen ja lähes kaiken hinta pomppasi pilviin. Syksyn ja talven aikana moniin kukkaroihin ja lompakoihin syntyi suuri lovi. Pahimmillaan energia maksoi kymmenen kertaa enemmän kuin aikaisemmin. Itku ei ole kaukana, kun takapuoli jäätyy penkkiin ja tili tyhjenee. Einari Epätoivo astuu tupaan.
Tubetuksen voima
Teini-ikäinen tyttärentytär toivoi minulta joulukalenteria. Ei mitä tahansa perinteistä pahvista joulukalenteria, vaan toivelistalla oli meikkijoulukalenteri. En ollut sellaisesta kuullutkaan.
Tyhjästä on paha nyhjäistä
Sähköä on liian vähän. Suomessa, Pohjoismaissa ja koko Euroopassa on liian vähän voimalaitoksia. Siksi sähkö on joka paikassa kallista. Mikä tahansa tuote kallistuu, jos sitä halutaan ostaa enemmän kuin mitä kaupan hyllyltä löytyy.
Apua ilmastovaivoihin
Maailmalla on maha kipeä. Vatsa pönöttää piukalla ja kaasuja karkaa ilmakehään. Tästä ei hyvää seuraa. Ilmasto lämpenee ja ihmisten olo maanpinnalla käy entistä tukalammaksi. Samantapaista jälkeä syntyy, kun päästelee pieruja peiton alla.
