Kuka keikuttelee mökkirannassa?

Vihdoinkin kaukana kaupungista. Nyt voi rauhoittua, istuskella laiturin nokassa, ja nauttia laineiden liplatuksesta. Kaiken kruunaa järveltä kantautuva kuuik-ka, kuuik-ka.

Kuikka voitti kisan ylivoimaisesti, kun lintujen suojelu- ja harrastusjärjestö Birdlife Suomi järjesti äänestyksen kesämökin suosikkilinnusta. Perusteluissa painotettiin kuikan äänen tunnelmallisuutta. Linnun koettiin edustavan myös jonkinlaista suomalaista muinaisuutta. Kuikkia on ollut fossiililöytöjen mukaan jo 40 miljoonaa vuotta eli rutkasti ennen mökkiläisiä.

Birdlife Suomen viestintäpäällikkö Jan Södersved muistuttaa, että kuikka ei ole kuitenkaan ihan joka paikan lintu, vaan se suosii karuja isoja järviä.

– Kesämökin linnustoon vaikuttaa paljon se, missä päin maata mökki sijaitsee. Lajistoa määrittää myös muun muassa se, onko vesistö vähäravinteinen, rehevöitynyt tai jotain siltä väliltä.

Vain haaveissamme, ja televisiomainoksissa, joihin pitää kiteyttää suomalaisen suven olemus, kuikka huutelee kaikkialla.

Linnut auttavat katsomaan luontoa uudella tavalla

Kesämökki on tietenkin oivallinen paikka tarkkailla lintuja ja opetella tuntemaan eri lajeja. Lintuharrastuksen aloittamiseen tarvitaan vain kiikari ja lintukirja.

Koko perhe voi opetella yhdessä lintuja esimerkiksi leikkimielisten mökkipinnojen avulla. Tällöin voidaan kilpailla vaikkapa siitä, kuka näkee eniten lajeja mökillä ylipäätään, laiturin nokasta – tai huussin ikkunasta. Kategorioita voi keksiä itse lisää, vain mielikuvitus on rajana.

Kun pikkulintu ei olekaan vain pikkulintu vaan vaikkapa leppälintu tai kirjosieppo, koko tapamme katsoa ja kuunnella luontoa saattaa muuttua. Huomaamme, että ympäriltämme löytyy elämää, yksityiskohtia ja merkityksiä, joista emme ole ehkä aikaisemmin tienneet mitään.

Punarinta

Kesämökin soundtrackissa on paljon vivahteita

Mökkiympäristöissä tapaa useimmiten sellaisia muualtakin tuttuja lajeja kuten peippo, pajulintu, sinitiainen sekä talitiainen. Vesilinnuista yleisimpiä ovat sinisorsa sekä kulmikkaasta päästään tunnistettava telkkä. Kahlaajista tavallisin tuttavuus on rantasipi, joka lentelee väräjävin siivin matalalla veden pinnan yllä ja ilmoittelee olemassaolostaan kimeällä tii-tii-tii:llä.

Meren rannalla ääniraitaan saattavat kuulua esimerkiksi haahkojen ihmettelevät ou-ou tai oh-ho:t, tiirojen tiira-tiirat sekä kalalokkien kalkatus.

Birdlife Suomen taannoisessa äänestyksessä kuikan jälkeen suositumpia mökkilintuja olivat laulujoutsen (6 % äänistä), västäräkki (4 %) ja rantasipi (3 %), ja niiden jälkeen mustarastas, kirjosieppo, punarinta, silkkiuikku, haarapääsky ja härkälintu. Hajontaa oli kuitenkin runsaasti: osallistujat nimesivät suosikikseen lähes 100 eri lintulajia. Ystäviä saivat muun muassa lehtokurppa, käki, kurki, merikotka ja töyhtötiainen.

Rantasipi

Pikkulinnut eivät arvosta nurmikoita

Södersved muistuttaa, että kesämökillä lintujen elin- ja pesimäolosuhteita voi myös tietoisesti vaalia. Ympäristö kannattaa esimerkiksi pitää mahdollisimman monimuotoisena.

– Pikkulinnut eivät arvosta huolellisesti leikattuja isoja nurmikkoja. Ne viihtyvät ympäristössä, missä on puita, pensaita ja pieniä niittymäisiä aukioita.

Lintuja voi auttaa myös tekemällä niille pönttöjä. Touko-kesäkuussa pesintä on jo käynnissä, mutta asuntoja tarvitaan seuraavanakin kesänä. Linnut käyttävät pönttöjä talvella myös yöpymispaikkoina.

Mökkiläisten on muistettava myös lokkien, kahlaajien ja vesilintujen pesimärauha:

– Veneilijöiden on ehdottomasti noudatettava ohjeita, jos vaikkapa jollekin saarelle on kielletty rantautumasta. Pesiviä lokkeja tai vesilintuja ei saa tietenkään muutenkaan häiritä.

Teksti: Matti Välimäki
Kuvat: lintukuva.fi / Arto Juvonen ja Markus Varesvuo