Ei tilttiä, vaan seivi, target ja multiball!

Elitkö nuoruutesi 70-, 80- tai 90-luvulla? Todennäköisesti olet silloin joskus kokoontunut kavereiden kanssa huoltoaseman nurkkaan pelaamaan flipperiä.

Flipperiharrastaja Mika Marttinen kertoo, että flipperi katosi 2000-luvun alussa tietokoneiden, videopelien ja kosketusnäytöllisten photoplay-pelien kurimuksessa lähes kokonaan. Nyt se on kuitenkin tullut takaisin.

– Suomeen on perustettu flipperihalleja useille paikkakunnille. Koneita löytyy myös muista pelihalleista ja baareista. Marttinen itse löysi flipperit 90-luvun lopulla. Suomen flipperinpelaajat ry:n hallituksen jäsen pyörittää pelihallia Mikkelissä. Hän kiertää myös aktiivisesti flipperikisoissa kotimaassa ja ulkomailla.

– Ruotsalaiset ovat aavistuksen suomalaisia edellä. Mutta suomalaisetkin ovat kovia.
 

Flipperi tarjoaa erilaisen pelikokemuksen

Flipperin suosiota selittänee osaltaan nostalgia, halu palata menneeseen hyvään aikaan. Flipperi tuntuu kuitenkin kiinnostavan myös tämän päivän nuoria. Elektroninen peli, missä lasin alla olevia kuulia ohjaillaan ja kerätään pisteitä, tarjoaa monelle uudenlaisen pelikokemuksen.

– Toisin kuin tietokone- ja videopeleissä, flipperissä keskeistä on fyysinen pelituntuma. Koneen mailoja eli flippejä painetaan joko kevyemmin tai kovemmin. Flipperiä pitää myös töniä, juuri sopivasti, mutta ei liikaa, jotta ei aiheuta tilttiä eli koneen hetkellistä pimenemistä ja kuulan menettämistä.

Harrastajien ikähaitari on nykyään laaja, mukana on niin kymmenvuotiaita kuin kuusikymppisiäkin. Valtaosa on silti, kuten ennenkin, poikia ja miehiä.

– Usein vanhemmat tuovat halleille omia lapsiaan tutustumaan heille tärkeään peliin. Hyvä juttu halutaan siirtää sukupolvelta toiselle.
 

Ei tuurilla, vaan taidolla

Marttinen korostaa, että jokainen flipperi on erilainen.

– Pelaaminen vaatii taitoa, mutta myös pelisilmää ja tietoa. Varsinkin uusissa koneissa on paljon erilaisia sääntöjä.

Flipperikulttuurissa tärkeää on myös sosiaalisuus: saman koneen äärelle kokoonnutaan yleensä porukalla ja jokainen näyttää vuorollaan omat taitonsa.

Siitä, että flipperi on nimenomaan taitopeli, on jopa oikeuden päätös. New Yorkissa flipperit olivat pitkään kiellettyjä, koska ne määriteltiin onnesta riippuvaisiksi uhkapeleiksi. Kielto päättyi vuonna 1976, kun todistaja, flipperitaituri Roger Sharpe näytti oikeussaliin tuoduilla koneilla, että hän sai kuulat liikkumaan juuri siten, mitä hän oli etukäteen ilmoittanut.
 

Flippereillä on taipumus lisääntyä

Osa flipperiharrastajista on hankkinut koneen myös kotiinsa.

– Halvimmillaan flipperin saa ehkä 1500 eurolla, harvinaisuuksista joutuu maksamaan jopa 10 000–20 000 euroa. Kannattaa kuitenkin harkita, ennen kuin ostaa ensimmäisen koneensa. Flippereillä on kumma taipumus lisääntyä.

Visuaalisuus on flippereissä tärkeää; suosittuja aihemaailmoja ovat esimerkiksi elokuvat, televisiosarjat, kauhu ja musiikki. Marttisen kokoelmista löytyy musiikkiflippereitä tyyliin Iron Maiden, Guns N’ Roses, Rolling Stones, Metallica, Elvis ja Foo Fighters.

Rokin ja flippereiden luja liitto sinetöitiin viimeistään vuonna 1969, kun the Who julkaisi klassikkobiisinsä Pinnball Wizard.

Kappale kertoo kuurosokeasta pojasta, joka fyysisistä rajoitteistaan huolimatta tietää maagisesti, missä hopeiset kuulat milloinkin liikkuvat.

Lähimmän flipperin sijaintipaikka löytyy tästä. 

Teksti: Matti Välimäki
Kuvat: Jussi Rantala